13.8.2010 perjantai
Aamulla heräsin virkeänä auringon paisteeseen ja odotin innolla päivää. Tänään on turska ja näen muutamia riparikavereita joita en ole nähnyt viikkoon 🙂 Häntäkin minulla on ikävä edellis iltana myöhään tunnustin hänelle mitä ajattelin mutta ei siitä oikein tullut mitään. Hetken aikaa olin ihan hajalla ja rikki kunnes hänen viestinsä perään tuli toinen viesti jossa luki: ” Toivottavasti ymmärrät.” …
Totta kai ymmärsin mitä hän tarkoitti.. Itse olen oppinut suhteista sen verran kun ystäviäni ovat siirtynet suhteeseen josta ei ole tullut mitään. Joko poikaystävä siirtyy parhaaseen ystävään tai muuten ei enää oikein jaksa tyttöä. Se rikkoo toisen hajalle ja sitä joka yrittää tukee kaveriaan niin läheltä kuin kaukaakin vaikkei okein ole näkemässä mitä on tapahtunut.
Mutta häntä oikeasti kaipaan. Haluaisin nähdä hänet ja halata kuten aina teemme tapaamisissa. Mutta enään se ei varmaan tuntuisi kummastakaan samalta kun on kertonut jotain erittäin henkilö kohtaista ja toinen ei ainakaan heti anna vastakaikua vaikka tietää että toinen tietää oman seurustelu tilanteensa mutta haluaa sitlti kertoa pelon ja epärohkeuden vallassa. Tärisin 2 tuntia pianon ääressä odotellen häneltä viestiä. kun sen sai niin olin romahtaa siihen samaan paikkaan.
Nyt kuitenkin yritämme olla sitää samaa kuin eilen mutta ei se ihan tunnu samalt. Eilenkin hän soitti kun ei minusta ollut kuulunut mitään.. Tuntui että joku kerrankin välittäisi missä olen tai mitä kuuluu… No elämä jatkuu ja täytyy vai katsoa eteen päin 🙂